perjantai 15. tammikuuta 2016

Aiheuttavatko häät, nuo onnen ja rakkauden juhlat, stressiä?

"Mitä järkeä stressata häistä?!" "Minä ainakin aion vaan ilolla suunnitella, enkä stressata yhtään!" Näinpä sitä ajattelin. Ja ajattelen kyllä edelleenkin. En tiedä mikä siinä on, että välillä kuitenkin pukkaa hikeä otsalle häiden suhteen. Hetken mietittyään sitten kuitenkin tajuaa, että eihän tässä ole mitään tolkkua. Olin ajatellut etukäteen, että ei häistä kannata yhtään stressiä ottaa, sehän on ilon ja onnen juhla, joten luulisi järjestetyidenkin olevan ainoastaan ratkiriemukasta! No niinhän ne tottakai yleensä ovatkin. Välillä kuitenkin ihmetyttää, että miten mahdottomasti sitä hommaa lopulta onkin. Pökköä pesään lisää vielä se, että olen super malttamaton, enkä millään haluaisi odottaa asioita, vaan haluaisin kaikkeen vahvistuksen mieluummin jo eilen. Tämä myös aiheuttaa sen, että toisinaan alan jälkikäteen vatvomaan, että oliko se lukkoon lyöty asia nyt sittenkään paras vaihtoehto – ihan järjetöntä, eikö? Tunnistaako kukaan muu itsessään tätä piirrettä? Ensin kiirehditään tekemään päätös ja sitten tuumaillaan, että kannattiko. En kyllä ole katunut mitään ratkaisua oikeasti ja kaikkeahan voi aina kuitenkin vielä vaihtaa, jos haluaisimme. Kirkkoahan päädyimmekin vaihtamaan ja siihen päätökseen olemme molemmat tyytyväisiä. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin melkein pakko olla liikkeellä hyvissä ajoin, joten ehkä siksikin on tuntunut, että hyvä tehdä ratkaisuja rivakasti.

Lisäksi taidan olla aika huono delegoimaan vastuuta. Itsekseni pyörittelen päässäni jos jonkin moisia juttuja tarjoiluista illan ohjelmaan ja bestmanien kravatti - ja kaasojen mekkoväreistä viinivaihtoehtoihin… Voisi ehkä useammin olla hyvä sanoa asiat ääneen, niin tietäisi sulhanenkin, mitä päässäni liikkuu ja osaisi ehdotella vaihtoehtoja.  Tosin minulla onneksi sattuu olemaan ihanan osallistuva ja kiinnostunut sulhanen kanssani häitämme järjestämässä. Jotenkin olen silti tainnut ottaa päävastuun automaattisesti itselleni, ihan vain siksi, että tykkään järjestää juhlia ja omia häitämme totta kai ennen kaikkea. Mutta kun yhtä aikaa kilpailuttaa kukkakauppoja, musiikkiesiintyjiä ja bussifirmoja, tuumailee koristeluideoita ja hankkii koristeita sekä vertailee häälomakohteita yms. niin vaikka se kivaa puuhaa onkin, putkahtaa mieleen välillä ajatus, että josko sittenkin voisin muistaa jakaa osan hommista muillekin, esim sulhaselle, joka varmasti tekisi hommia mielellään, jos vain pyytäisin. Onneksi hän on aina kuitenkin tukena ja saa kuumentuneen päänuppini jäähtymään, jos alan pyöritellä ihan mahdottomasti kaikkea mielessäni. Pääasiassa kylläkin intoilen juttuja hyvällä fiiliksellä. Täytyy varmaan pyytää kaasoja auttamaan esim. hääpäivän ohjelman ideoinnissa, koska siinä hommassa on varmasti hyvä olla useampi pää tuumailemassa ideoita. Kaikkea kun ei itse älyä välttämättä ottaa huomioon. :)
 
Mutta oikeasti on häiden järjestäminen minusta aivan ihanaa puuhaa ja nautin siitä kovasti (vaikka yllä olevasta voisi kuvitella jotain muuta :D) näitä hetkittäisiä purkauksia lukuun ottamatta. Olenpahan saanut paljon jo järjestettyä tässä vaiheessa ja minusta on kiva, että suurimmat asiat, kuten kirkko, juhlatila, kuljetukset, hääpuku ym. isot asiat ovat alta pois, niin sitten on energiaa ja aikaa tuumia niitä kivoja yksityiskohtia, kuten hääpäivän ohjelmaa ja koristeluita.

No mutta, summa summarum, häiden järjestämisessä on minusta paljon ihania puolia, mutta kannattaa osata jakaa vastuuta useammalle, kuin yhdelle ihmiselle, niin ei pääse stressi iskemään missään vaiheessa. On tosiaan nolona myönnettävä, että vaikka häihin on aikaa vielä 8 kuukautta, niin olen pari kertaa murehtinut pieniä asioita itsekseni, jotka olen tajunnut ihan turhiksi kerrottuani niistä miehelleni. Hänellä on ihailtavan rento asenne kaikkeen, pitäisi ottaa mallia! Nyt lupaan jatkossa skarpata ja delegoida, sekä muistaa mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Hääthän todellakin ovat ilonjuhla!´


Kukista tuolla aiemmin puheen ollen, laitoin tällä viikolla tarjouspyyntöjä muutamaan kukkakauppaan ja sainkin yhdestä oikein hyvän ja kohtuullisen kuuloisen tarjouksen. Sulhanen näytti vihreää valoa näille kukkaideoilleni, joten tämän tyyppisiä juttuja meille varmaankin on sitten tulossa. Pinterestistä löytyivät nämä - as usual. Harsokukkaa haluaisin kaasojen kimppuihin, bestmanien vieheisiin ja juhlatilan pöytäkukkiin. Harsokukka on tosi kaunis ja hempeä, sekä lisäksi edullinen vaihtoehto.

Morsiuskimpuksi haluaisin ehkä jotain tämän tyyppistä rönsyilevää, ainakin valkoisen ja vihreän yhdistelmää.

Sulhasen viehe voisi olla yhdistelmä samaa kukkaa ja samaa vihreää, kuin mitä minun kimpussani tullaan käyttämään.



Kaasojen kimput voisivat olla tämän kalaiset harsokukasta. Yksinkertaiset, mutta kauniit.
Bestmanien vieheet samalla tavalla harsokukasta.


Pöytiin meille tulee mintunvihreitä pulloja, joihin kukat olisi tällä tavalla tarkoitus laittaa. Sopivat mielestäni hyvin juhlatilamme lookiin.
Stressiaiheeseen vielä palatakseni, liityin Facebookissa ryhmään nimeltä "Häät 2016". Tosi hyvä ja idearikas ryhmä, josta saa paljon kivoja vinkkejä häiden järjestelyyn, mutta toisaalta siellä on myös tyyppejä, jotka panikoivat toisen toistaan kummallisemmista pikkuasioista häihin liittyen ja sitä palstaa lueskellessa huomaa, että eipä ne omat ajatukset ole ihan lapasesta lähteneet sittenkään. Mutta tosiaan, paljon sieltä löytyy myös oikeasti kivoja ideoita, joten jos joku tämän vuoden hääpari ei vielä ole tähän ryhmään liittynyt, niin vinkkinä että sellainen on olemassa.

Loppuun vielä huvittava kevennys feissarimokista. Hah! Toivottavasti tämä morsian ei ole ollut ihan tosissaan kommenttinsa kanssa. Sentään näin älyttömistä asioista ei tulisi mieleeni stressata.
;D


Huomenna alkavat kaksipäiväiset Mennään naimisiin-häämessut Helsingin Wanhassa Satamassa. Sinne suuntaa tämä leidi sulhasensa kanssa tuumimaan niitä seikkoja, jotka vielä ovat häiden osalta järjestämättä. :) Mukavaa viikonloppua!



sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kertomus kaasojen valinnasta

En ymmärrä miten minulla ei muka ole aikaa bloggaamiseen, vaikka intoa olisi kyllä! Viimeaikoina on ollut energiaa suunnitella häitä oikein olan takaa ja ihan harmittaakin, että en ole kirjoitellut useammin. Kenties näin vuoden vaihduttua saan taas enemmän täällä blogissakin aikaiseksi. Jotenkin tieto siitä, että häät ovat tänä vuonna (vaikkakin vielä lähes yhdeksän kuukauden päässä) antaa uutta buustia suunnitteluun.

Mutta se siitä. Tänään halusin kirjoitella ihanista kaasoistani. Minulla on kolme kaasoa, joista yksi on rakas pikkusiskoni, toinen mieheni pikkusisko, eli kälyni (onpa omituinen sana) joka on minulle läheinen ystävä ja kolmantena uutena tulokkaana köörissä on rakas lapsuudenystäväni. 

Siskoani ja mieheni siskoa pyysin kaasoiksi jo heti mieheni kosittua. He molemmat onneksi suostuivat silloin empimättä ja minä olin tosi onnellinen ja innoissani. Olen kauan ajatellut, että on itsestään selvää, että haluaisin siskoni kaasokseni jos joskus menen naimisiin. Tutustuttani mieheni siskoon olen ajatellut jo pitkään, että jos joskus hänen veljensä kosii, niin toivon hänestä kaasoa. Nämä kaksi leidiä ovat minulle super rakkaita ja siitä syystä tiesin tosiaan jo ennen kosintaa, että pyydän heitä. Alunperin ajattelin tätä vain sen kautta, että he ovat minulle perhettä ja rakkaita, mutta he ovat kyllä  myös persoonina molemmat sellaisia, että uskon heidän tarvittaessa olevan korvaamaton apu ja henkinen tuki hääjärjestelyissä.  Molemmista on kuoriutunut mitä mahtavimmat apulaiset jo tässä vaiheessa.

Olisimme siis varmasti vallan mainiosti  pärjänneet jo tällä kokoonpanolla, mutta  mielessäni kuitenkin pyöri, että olisi ihanaa saada kaasoksi vielä joku läheisistä ystävistänikin. Vähän niinkuin edustamaan kaason roolissa minulle tärkeää ystäväporukkaa. Meillä on mahtava porukka, johon kuuluu mimmejä noin kymmenkunta. Osan kanssa olemme olleet ystäviä jo alle kouluikäisistä asti ja matkan varrella mukaan on tarttunut uusia tyyppejä yläasteelta, lukiosta ja työkuvioista. Tällä kokoonpanolla vietämme vuosittain pikkujouluja ja usein myös kesäisiä mökkireissuja. Vaikka kaikkia ei aina ehdikään nähdä tarpeeksi usein, niin on ihanaa tietää, että on olemassa ystäviä joille jutella tarpeen tullen. Tästä porukasta haaveilin itselleni myös kaasoa, mutta ajattelin etten millään osaisi valita ketä pyytäisin. Kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita, joten tuntui mahdottomalta valita. Niinpä en sitten pyytänyt alunperin heistä ketään moneen kuukauteen.

Asia kuitenkin jäi pyörimään mieleen ja päätin lopulta, että pyytäisin yhtä heistä sittenkin ja itseasiassa kun tämän päätöksen tein, niin tiesin oikeastaan samantien ketä pyytäisin.  Valitsin ystävän, jonka kanssa olemme tunteneet toisemme 7-vuotiaista lähtien. Ystävän, joka on minulle tosi tärkeä ja jonka seurasta nautin aina. Soitin hänelle asiasta uutenavuotena ja selkeän alkuhämmennyksen ja yllättyneisyyden jälkeen hän sanoi suostuvansa mielellään. Mahtavaa! Tuntuu niin kivalta se ajatus, että hääpäivänä alttarilla minulla on mukana siskoni edustamassa minun sukuani, mieheni sisko edustamassa heidän sukuaan ja ystäväni edustamassa ystäväperhettä. Tämä uusi kaasoni on ihanan avulias, tomera ja jämpti persoona, jolla on paljon ideoita, tietoa häistä ja kädentaitojakin. Hänellä myös pysyy monet langat käsissä yhtä aikaa. Aika loistavaa kaasoainestakin siis. 

Olen tosin kaasoilleni jo alusta asti sanonut, että olen tosi oma-aloitteinen morsian, enkä odota kaasoiltani mitään hirmuisia palveluksia. Luulen, että suurin avuntarve tulee olemaan häiden aikaan ja hääpäivänä, mutta ihan rauhassa he saavat vietellä nämä kuukaudet ennen häitä. :) Mutta tottakai apua jossakin asioissa tullaan tarvitsemaan ja on huippua, että nämä tytöt ovat silloin apuna. Ja toivottavasti yhtälailla ovat mieheni valitsemat bestmanit. En kuitenkaan missään nimessä halua, että me tai varsinkaan kukaan muu joutuu stressaamaan tai touhuamaan mahdottomasti meidän häidemme takia.

Vaikka en odota kaasoiltani sen kummempaa vaivannäköä, ovat he kuitenkin olleet ihanan oma-aloitteisen avuliaita ja ehdotelleet ideoita ja jakaneet ajatuksia häidemme suhteen. Ystäväni esimerkiksi loi meille jo platformin nettiin, jossa voimme ideoida kaikki yhdessä ja jonne voimme tallentaa materiaalia häihin liittyen. Ihan huippua! Kiitos! Lisäksi olemme yhdessä jo katselleet kaasoille mekkoja ja tuumailleet millaiset ne voisivat olla. Ja näiden juttujen miettiminenhän on vaan hauskaa! Sen verran haluan asiaan vaikuttaa, että toivon mekkojen olevan mintunvihreät toisen teemavärimme mukaan. :) Toivottavasti kaikille mieluista mekot löytyvät.

Tällaista höpinää tällä kertaa. Tänään kulutin monta tuntia pöytänumeroiden ja vieraslahjojen askarteluun ja kaikesta tästä kyyryssä istumisesta on tullut selkä sen verran kipeäksi, että nyt täytyy laittaa läppäri sivuun ja lähteä koiran kanssa lenkille.

Täytyypä esitellä ne tämän päiväiset askartelut pian! 

Kiitos vielä rakkaille kaasoilleni jo tässä vaiheessa siitä, että olette suostuneet mukaani tälle matkalle kohti yhtä elämäni tärkeimmistä päivistä. <3