torstai 8. syyskuuta 2016

Wanha Bäckby - kolmas kerta toden sanoi

Niin sitä vaan on hujahtanut pari kuukautta ilman blogin päivitystä. Työ, arki ja hääjärjestelyt ovat vieneet ajan niin tehokkaasti, ettei ole aikaa ja energiaa riittänyt blogille, vaikka kirjoittamisesta ihan älyttömästi tykkäänkin. Sellainenkin iloinen tapahtuma on meneillään, kuin uuden asunnon osto. Näiden kaikkien parissa ovat siis kädet olleet enemmän kuin täynnä. Hiljaiseksi on siis valitettavasti blogi jäänyt.

Häät häämöttävät jo reilun kahden viikon päässä, mutta stressistä ei ole tietoakaan (ainakaan vielä). Onneksi olemme aloittaneet järjestelyt hyvissä ajoin ja tehneet mahdollisimman paljon jo etukäteen. Tänään on luvassa kasvohoitoa ja huomenna menemme molemmat tahoillamme sovittamaan pukujamme. Mies on tiputtanut painoaan sen verran, että uusintasovitus on paikallaan. Minulta otetaan mitat mekon lyhennystä ja kavennusta varten. Jännää!

Paljon on häiden suhteen tapahtunut ja muuttunutkin, jälleen kerran, sitten kesän. Meille tuli nimittäin heinäkuussa kesälomamme aikana vastaan sellainen tilanne, että reilut kaksi kuukautta ennen häitä jouduimme taas (!!!) etsimään uuden juhlatilan! Voi pyhä lehmä!

Meinasi nousta mahdottomat harmaat hiukset ohimoille ja taisivat vähän yöunetkin mennä, mutta onneksi kaikki lopulta meni just eikä melkein nappiin ja asiat saatiin järjestymään paremmin, kuin hyvin. Kenties tässä pätee se sanonta, että kolmas kerta toden sanoo...

Ammoisina aikoina, siis noin vuosi sitten, etsiessämme juhlapaikkaa ihastuin ikihyviksi vantaalaiseen juhlatilaan nimeltä Wanha Bäckby. No, varmaan moni hääblogeja yhtään seuraava paikan tietääkin, se on nimittäin älyttömän suosittu juhlatila. Ja juurikin tästä syystä oli se ihan loppuun buukattu vuoden 2016 tammi-lokakuun välille jo silloin vuosi sitten. Emme siis edes voineet harkita tuota paikkaa häillemme silloin, mieleen se kuitenkin jäi pyörimään. Sitten löysimme Villa Smedsin, jonka varasimmekin. Kunnes alkuvuodesta meni meiltä maku siihen paikkaan monestakin eri syystä ja päätimme vaihtaa juhlatilaa Vantaan Wanhaan Fabriikkiin. Tuossa tilassa viehätti ulkonäön lisäksi joustavuus ja ihana asiakaspalvelu.

No, kesälomallamme saimme sitten kuulla, että Vantaan Wanha Fabriikki oli joutunut kiristämään ehtojaan rajusti (itsestään riippumattomista syistä) ja tämän johdosta olisi esim. pitänyt tilassa juhlat lopettaa jo klo 22.00 - aivan liian aikaisin siis meidän mielestämme. Lisäksi paikan remontti on ilmeisesti vieläkin kesken, joka toki ei juhlasalin puolella mitään haittaa, mutta toisen tilan osalta asia vaivasi meitä. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja epätoivoissani kiukkusin, ett siirrän juhlat suosiolla tulevaisuuteen, kun mutkia tuntui tulevan taas matkaan.

Noh, sitten eksyin pitkästä aikaa haaveilemaan Wanhan Bäckbyn nettisivuille. Klikkasin auki varauskalenterin ja kun silmäni bongasivat 24.9. kohdalta tekstin "vapautui juuri uudelleen myyntiin" kiljahdin riemusta ja soitin sinne heti paikalla. Valitettavasti joku toinen oli jo ehtinyt tehdä alustavan varauksen tuolle päivälle. Ilmoitimme kuitenkin haluavamme päivän, mikäli toinen varauksen tehnyt pari peruisi. Ja hehän peruivat!



Asioita sitten yhdessä sulhon kanssa perusteellisesti vatvottuamme, päätimme että juhliemme onnistumisen ja yleisen mielenrauhan vuoksi, vaihtaisimme_jälleen_kerran_juhlatilaa. Sitten naputtelimme tekstaria menemään kaikille vieraille, että paikkana onkin Wanha Bäckby. Muutos ei onneksi vieraiden kannalta muuta juuri mitään, sillä meillä on yhteiskuljetus kirkolta juhlapaikalle ja molemmat juhlatilat sijaitsevat kuitenkin Vantaalla.

Joku voisi nyt sanoa, että ihme venkslaajia tuo pariskunta. Ja niinhän me vähän ollaankin. Lopputuloshan on kuitenkin täydellinen, sillä saimme lopulta sen juhlapaikan, jonka ihan alun perin olisimme halunneetkin.

Wanha Bäckby on tilausravintola, jolla ei kuitenkaan ole A-oikeuksia. Kun olimme jo ehtineet tilata viinitkin Italiasta, niin tämä vaihtoehto oli meille juuri passeli. Kuulemani mukaan on ruoka paikassa todella hyvää, joten vesi kielellä sitä odottelemme. 

Wanha Bäckby on myös todella kaunis tila, joka ei valtavasti koristeluita kaipaa. Meille on tulossa kattauksiin kultaisia ja mintunvihreitä läpikuultavia pulloja, joihin laitetaan neilikkaa, harsokukkaa ja eucalytpusta. Lisäksi kattausta somistavat pitsiset purkit, joissa palavat kynttilät.




Vähän on myös muuta koristelua luvassa, mutta ei kuitenkaan mahdottomasti. Hääpäivän tiukan aikataulun vuoksi hoitaa juhlapaikan henkilökunta koristelut ja kukkien paikalleen asettelut. Uskon, että jo DJ:n mukanaan tuomat valaisimet luovat kauniin tunnelman juhlatilaan.

Pidimme jo noin kuukausi sitten suunnittelupalaverin juhlatilan emännän kanssa ja saimme sovittua mm. koristeluista, menusta, aikatauluista ja muista hääpäivän olennaisista asioista. Kaiken pitäisi olla nyt sitten reilassa. :)

Että sellaisia kuulumisia näiden häiden osalta. 





maanantai 4. heinäkuuta 2016

Suomen ihanimmat häät

Tämän kevään Suomen ihanimmat häät-ohjelman jaksot pyörivät jo uusintakierroksella ja itse olen kaikki jaksot (tottakai) häähuumassani katsonut. Minulle kehittyi huvittava pieni tapa laittaa aina vihkisormukseni sormeen joka tiistai klo 20.00 tuon ohjelman alkaessa, jossa sitten sitä ihailin samalla kun katselin muiden häitä. Mieheni sanoikin minun aina silloin harjoitteleen rouvana oloa. Liekö se oikeasti vain sitä että köllitään sohvan nurkassa sormus sormessa?

Suomen ihanimmat häät etsii nyt uusia pareja toiselle tuotantokaudelle... ja mitenkä meidän häät tähän liittyy? No ei mitenkään. Sittenkään. Yhtenä iltana tuossa pari viikkoa takaperin sain päähänpiston laittaa hakemuksen kyseiseen ohjelmaan - ajattelin varmaan, että harmittaisi ehkä jos ei edes kokeilisi. Kaverini mielestä minua vaivaakin "fomo" eli Fear of missing out. Siis pelko siitä, että tulee missanneeksi jotain. En ehkä allekirjoita tätä nykyisin, mutta ehkä ennen olin vähän sellainen ja ilmeisesti hetkittäin vielä nykyisinkin. :D

Sen enempää asiaa miettimättä rustasin hakemuksen ja laitoin sen menemään. Miehelleni taisin ohimennen heittää, että hei minäpäs haenkin tähän mukaan. Hän ei tainnut ihan kunnolla kuunnella, kun ei syöksynyt estämään aikeitani. ;)

Ehdin jo unohtaa koko asian, kun sain seuraavana päivänä soiton ohjelmaan liittyen. Puhelimen toisessa päässä oli oikein mukava ihminen, joka kertoi ohjelmasta ja sen kuvauksista enemmän ja pyysi meitä studiolle seuraavalla viikolla käymään haastateltavina. En tosiaan ollut kuvitellut, että valikoituisimme hakijoiden joukosta mukaan haastatteluihin. Hetkellisesti ehdin jo kovasti innostua, kunnes aloin kunnolla miettiä asiaa kunnolla.

Vaikka en toisaalta koe mitään ongelmaa siinä, että häissämme olisivatkin olleet telkkarikamerat paikalla, niin alkoi meistä kuitenkin tuntua siltä ettei se ole sittenkään meidän juttumme. Niin kiva formaatti kuin kyseessä onkin! Tuumailtuamme asiaa mieheni kanssa enemmän, päätimme että emme me lähde mukaan tähän nyt, emme ole tarpeeksi rohkeita sittenkään. Myös kavereideni tyrmäävät reaktiot toki vaikuttivat, vaikka tosin pari ystävää oli sitä mieltä että tämä olisi siisteintä ikinä! No, ei tule meidän häistä tällä kertaa niitä virallisesti Suomen ihanimpia, mutta meille itsellemme ovat häämme varmasti kuitenkin ne Suomen ihanimmat häät, aivan kuten kaikille muillekin pareille ne omansa ovat. :) Ja vaikka meidän häitä ei telkkarissa nähdäkään, niin on meille kyllä tulossa paikalle videokuvaaja, joten saamme videomateriaalia päivästä talteen kuitenkin.

Innolla jään odottamaan uutta Suomen ihanimpien häiden toista tuotantokautta ja siinä olevia kauniita häitä! Tsemppiä muille ohjelmaan valikoituville ja meitä seikkailun haluisemmille pareille!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Voihan nenä, miten onnellinen olo!

Voi tätä onnen määrää. Välillä sitä vain järjestelee häihin liittyviä asioita rutiininomaisesti, muttei muista pysähtyä miettimään sitä itse syytä mennä naimisiin ja järjestää häät. Viime viikonloppuna pysähdyin tätä miettimään, kun pitkästä aikaa oli viikonloppu vailla kiireitä ja suunnitelmia. Hääjärjestelytkin alkavat jo näin hyvissä ajoin olla sillä mallilla, ettei tarvitse "tuhlata" kesäviikonloppuja hääsuunnitteluissa ainakaan ihan kokonaan.

Menneenä viikonloppuna istuimme perjantaina töiden jälkeen mieheni kanssa parvekkeellamme auringonpaisteessa ja otimme lasit kylmää valkkaria. Juttelimme suhteestamme, haaveistamme ja odotuksistamme hääpäivän ja ennenkaikkea avioliiton suhteen. Pian alkoi sataa, mutta sen hetken kun aurinko paistoi ja viinilasillinen rentoutti kroppaa kiireisen viikon jälkeen, tuntui jotenkin älyttömän onnelliselta. Ajattelin, että kylläpä on ihanaa, että saan elää elämääni juuri tämän ihmisen kanssa. Että voi hitto, kun meillä on niin hauskaa yhdessä. Vaikka koko ajan tiedostan olevani todella onnekas ja etuoikeutettu saadessani mennä naimisiin valitsemani ihanan miehen kanssa, joka (jostain kummasta syystä) haluaa yhtälailla naimisiin minun kanssani, niin mielestäni on tärkeää välillä pysähtyä miettimään noita asioita, joita helposti pitäisi itsestään selvinä.

Emme tehneet viikonloppuna juurikaan mitään tähdellistä. Ulkoilimme, kävimme vanhempieni luona saunomassa ja porealtaassa poreilemassa ja rentouduimme elokuvia katsellen, emmekä miettineet juuri ollenkaan häitä. Niin mukavaa kuin häiden järjestely onkin, olen tosi tyytyväinen että olemme tehneet niin paljon etukäteen, ettei nyt kesällä tarvitse stressata mistään.  Silloin kun ei huvita suunnitella mitään, ei tarvitse. Voi tehdä jotain muuta mukavaa, kuten tarpoa raikkaassa sadeilmassa metsikössä yhdessä sen oman ukkelin ja koiran kanssa.

Kaksi turjaketta sunnuntain vietossa.

Viikonlopun kruunasi ihana pieni arkiromanttinen ele, kun mieheni palasi sunnuntain iltakävelyltä poimimansa luonnonkukkakimpun kanssa. Todella pieni vaivannäkö, jolla onnistui kuitenkin ilahduttamaan minua tosi paljon. :) Minusta nämä arkiset rakkaudenosoitukset ovat valtavan tärkeitä ja me muistammekin tosiamme arjessa monilla pienillä tavoilla jatkuvasti. Miehelläni on esimerkiksi tapana herätyskellonsa soidessa silitellä hiuksiani vähän aikaa, ennenkuin minun herätyskelloni soi, koska tietää että se on minusta maailman ihaninta. No joo, vähän lällyä ehkä, mutta niin huomaavaista häneltä. Ehkäpä nämä ovat niitä asioita, jotka pitävät suhteen sellaisena, että vielä mummonakin ajattelen olevani onnekas saadessani olla juuri tuon miekkosen vaimo.

Kuvan laatu on surkea, mutta ei se mitään. Itse kimppu on kuitenkin aika söpö!


Toinen onnellisuuden aiheuttaja ilmestyi Facebookin inbox-viesteihini tänä aamuna, kun rakas kanadalainen ystäväni, jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen, vahvisti tulonsa häihimme ja kertoi jo ostaneensa lentoliput! Ihan mieletöntä! Vaikka rakkaus jo yksin on riittävä syy mennä naimisiin, niin kyllä nämä tällaiset syyt ovat ehdottomia ykkösiä niiden hääjuhlien pitämiseen! ;) saa kaikki rakkaat ja tärkeät ihmiset saman katon alle! Niin mahtavaa saada paikalle ihmisiä niin kaukaa, kuin läheltäkin. Onko muille tulossa vieraita kauempaakin?

Vielä reilut kolme kuukautta häihin. Äkkiä se aika varmaan kuitenkin hujahtaa. Tulevana viikonloppuna tanssitaankin varmaan monia ihania juhannushäitä ympäri Suomen - Onnea niin hääpäivään, kuin arkeenkin kaikille juhannuksen hääpareille!


torstai 16. kesäkuuta 2016

Postin kadottamat kutsukortit

Tulipas taas bloggaustaukoa. Aiheita olisi pilvin pimein ja hääsuunnittelut ovat edenneet koko ajan, mutta en vain ole malttanut ja ehtinyt näin aurinkoisesti alkaneena kesänä näpyttelemään. Jotenkin sitä on nyt mielummin nauttinut ulkona auringosta töiden jälkeen, kun ruutua kaiket päivät työssäni tuijotan. No mutta, seli seli ja aiheeseen.

Saatiin Makea Designin suunnittelemat ihanat syksyiset hääkutsumme infoineen ja karttoineen postitettua muutama viikko sitten. Veimme kutsut oikein postin tiskille ykkösluokan postimerkeillä varustettuna (niillähän postin pitäisi olla perillä seuraavana päivänä, viimeistään sitä seuraavana), emmekä laittaneet niitä vain perinteisesti postilaatikkoon. Jännityksellä jäimme sitten odottelemaan ensimmäisiä ilmoittautujia ja kommentteja.



Myös tämä perheenjäsen, joka on aina vähän turhankin suurella innolla mukana ihan kaikessa, oli heti ensimmäisenä ihmettelemässä kutsuamme.
Meillä on ystävieni kanssa yhteinen whatsupp-ryhmä, jossa tytöt pian alkoivatkin kiittelemään kutsuista sitä mukaa, kun niitä tipahteli postilaatikkoihin. Muutama leidi kuitenkin pettyneenä vitsaili, että eikö heitä olekaan kutsuttu, kun kutsua ei ole kuulunut. Kyseltyämme sitten muiltakin vierailta, että onko kutsu jo saapunut saimme kuulla, että monelle ei ollut kuori mennyt perille. Pian kävikin ilmi, että posti oli kadottanut ison osan kutsuistamme! :(

Kun kutsut eivät olleet löytäneet tietään perille vielä kahdenkaan viikon jälkeen, niin totesin pettyneenä että ei se muu auta, kuin laittaa uudet kappaleet menemään. Toisella yrittämällä kutsut onneksi löysivät perille jo parissa päivässä!

Ihan käsittämätöntä, että postiin ei tosiaan voi nykyisin luottaa. Minnehän ihmeeseen ne kuoret mahtoivat kadota? Ilman tuota whatsupp-ryhmää olisimme varmasti vain olettaneet, että kaikki kutsut ovat perille menneet ja samaan aikaan olisivat vieraat kummastelleet, että miksihän he saivat save the date-kortit, mutta eivät lopulta olleetkaan tervetulleita häihin. Pah!

No, toivottavasti nyt ovat kaikki kappaleet menneet perille osoitteisiinsa. Ainakin kiitettävä määrä on ilmottautumisia jo tullut, vaikka aikaa ilmottautua on vielä tosi paljon. Ihanaa, että ihmiset ovat niin innolla tulossa! :)

Ja maailman eniten huippua on se, että iso osa kutsutuista ulkomaalaisista vieraista on ilmoittanut tulevansa - minun brasilialaiset hostvanhempani lukion vaihtovuodeltani ja ystäviämme ainakin Brasiliasta, Saksasta, Virosta ja Kanadasta. Ihan mahtavaa!

Eilen kävin viemässä avioliiton esteiden tutkintapyynnön oikein henkilökohtaisesti Malmin seurakunnan kirkkoherranvirastoon, jotta varmasti ei posti nyt menisi sitäkin kadottamaan. Paikan päällä käynti osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä saimme samalla tietää vihkipapin ja kanttorin nimet. Seuraavaksi pitäisi soittaa kanttorille ja kysyä onnistuuko soittaa toivomamme häämarssit ja sopiiko hänelle säestää eräs kappale, jonka mieheni pikkusisko on lupautunut meille kirkossa esittämään. <3 toivottavasti onnistuu. Tänään on muuten tasan 100 päivää häihin!

torstai 12. toukokuuta 2016

Hääkampaus - mitenkä sitä kuontalonsa haluaisi hääpäivänä asettuvan?

En ole oikestaan juurikaan asiaa miettinyt, mutta eilen kun olin istahtaneena kampaajani penkkiin, niin otimme asian puheeksi. Olin hänelle jo aiemmin lähettänyt kuvia hääpuvustani, jotta hän voisi lähempänä häitämme miettiä ideoita kampauksen suhteen. On nimittäin tosi oleellista, että kampaus sopii mekkoon! Yhtä lailla on tärkeää, että kukat sopivat mekon kanssa yhteen - tästä syystä lähetinkin myös valitsemalleni floristille kuvan mekostani, jotta hän osaisi kertoa millainen morsiuskimppu siihen sopisi. Palaamme Kukkakauppa Freesin Marian kanssa asiaan sitten myöhemmin kesällä. :)

Mutta siitä kampauksestahan minun piti kirjoitella. Omaan mekkooni ei mielestäni oikein sopisi mikään rönsyilevä kiharapilvi, vaan enemminkin joku sileämpi niskanuttura. Kampaajani Katja Kampaamo Kuvastimesta olikin samoilla linjoilla - voin varmasti hyvillä mielin mennä kaunistautumaan Katjan käsiin hääpäivänä, niin hyvin hän aina osaa tehdä juuri minun näköiseni hiukset. :) Uskon siis, että myös hääkampauksen hän osaa tehdä paremmin, kuin hyvin. Siinä muuten vinkki vitonen muillekin pk-seudulta pätevää kampausten tekijää (ja kampaajaa) etsiville. Katja on tehnyt kampauksia mm. linnanjuhliin, joten on varmasti osaava tekijä. Kannattaa kuitenkin olla hyvissä ajoin liikkeellä, koska Katja on suosittu!

Minä haaveilen suht yksinkertaisesta nutturakampauksesta, jonka pääpaino olisi niskassa. Siinä saisi olla näyttävyyttä, mutta ei liikaa. En myöskään halua mitään hiuskoristetta tai kukkia tukkaan. Ne ovat kyllä kauniita, mutta eivät tunnu omilta - ainakaan tässä vaiheessa.

Kuvat Pinterestistä


Nämä kaikki kolme yllä olevaa ovat ihania! Toisaalta kampaukseen voisi olla kiva yhdistää letti jollakin tapaa. Tosin haluan ehkä kaasokampaukseeni letin parin viikon päästä, että periaatteessa voisi hääkampaus sitten olla jotain muuta...




Pidämme Katjan kanssa hääkampauspalaverin elokuussa, niin siihen asti on ainakin aikaa miettiä omia mieltymyksiä. Katja myös tekee minulle häämeikin, joten pitää tuumailla sitäkin viimeistään siihen mennessä. :) Kunhan ehdin uhrata ajatuksia tällekin aiheelle, niin kirjoittelen siitäkin varmasti.

Värjäsimme eilen hiukseni aika tummanruskeiksi ja luulen, että tämän tyyppinen sävy olisi kiva pitää myös hääpäivänä. Nyt ei ole valitettavasti kuvaa väristä ja uudesta tukasta, mutta laitan sellaisen tulemaan pikapuoliin.

Mitä tuumitte näistä kampausideoista?

maanantai 9. toukokuuta 2016

Ystävän polttarihumua

Tässä omien häiden suunnittelun ohessa olen päässyt olemaan osa ystäviemme häitä kaason roolissa. Morsian itse on hyvin oma-aloitteinen ja touhuaa hääjärjestelyt hyvin pitkälti itse - siis siinä suhteessa samanlainen morsmaikku kyseessä kuin itsekin olen. Meille kaasoille tärkeimmäksi tehtäväksi jäikin polttareiden suunnittelu ja nyt kun ne ovat takana päin voin vähän kirjoitella kekkereistä tänne blogiinkin. Morsiamen naamalla päivän aikana olleesta leveästä hymystä päätellen olivat polttarit tosi onnistuneet ja hänen näköisensä.

Muutaman polttareita edeltäneen viikon aikana lähettelimme kahden muun kaason kanssa morsiamelle postikortteja, joissa annettiin vihiä tulevasta. Pieniä ohjeita siihen, mitä pakata mukaan, runoja ja höpötyksiä avioliittoon ja polttareihin liittyen.  Näitä kortteja tipahteli postilaatikkoon muutaman kerran viikossa. Viimeisellä viikolla vein hänen miehelleen kortin, jossa oli viimeiset ohjeet siihen, että mitä pitää pakata mukaan, kun lähtee sillä viikolla kotoa pidemmäksi aikaa pois. Hän siis arvasi, että polttarit on nyt tulossa, mutta ei tietysti tiennyt yhtään mitä olimme viikonlopuksi suunnitelleet.

Perjantaina otimme suunnaksi aurinkoisen Joensuun, jossa polttareita oli tarkoitus viettää. Minä ja toinen kaaso tulimme junalla Helsingistä ja morsian siskonsa, kolmannen kaason, kyydillä kotipaikkakunnaltaan. Tapasimme juna-asemalla Joensussa, jossa morsiankin jo innolla meitä odotteli.

Olimme varanneet Joensuun Linnunlahdelta mökin koko viikonlopuksi, jossa vietimme isolla porukalla aikaa saunoen, syöden ja juoden ja jossa muutamat meistä yöpyivätkin. Mukavasti olimme saaneet porukkaa kasaan ja tyttöjä taisi olla yhteensä enimmillään 13. :)


Lauantai alkoi hotelliaamiaisella Joensuun keskustassa ja sen jälkeen olikin mukava startata päivä kylläisinä ja kuulumiset vaihdettuna. Aamupalan jälkeen napattiin lasilliset skumppaa ja lähdettiin kävelemään auringossa kohti päivän ensimmäistä aktiviteetittia.

Kävimme porukalla suppailemassa Joensuulaisen Arctic Trainersin kanssa, eikä sää olisi voinut olla tuohon hommaan parempi! Lämpöä riitti vähän liikaakin ja hikoilimme märkäpuvuissamme niin, että rohkeimmat meistä kävivät uimassakin suppailun päätteeksi. Suppailu oli ehdottoman kiva aktiviteetti polttareihin, kun on niin rentoa ja sopivan haastavaa liikuntaa - sellaista leppoisaa yhdessä tekemistä. Ystäväni kun sattuu olemaan tosi sporttinen mimmi, niin jotain liikunnallista oli päivään ehdottomasti keksittävä. Ja tämä oli kyllä oiva valinta!







Suppailun jälkeen siirryttiin puistoon hengähtämään matkan varrella pientä tehtävää suorittaen. Morsian sai polttareiden alussa itselleen puhelimen, jossa oli prepaid-liittymä. Jaoimme tuota numeroa somessa ja pyysimme ihmisiä lähettämään siihen avioliitto-ohjeita ja onnentoivotuksia. Lisäksi morsian jakoi lappusia ohikulkijoille, joissa tuo numero oli. Viikonlopun aikana tulikin paljon hauskoja, härskejä ja liikuttaviakin avioliittoneuvoja. Muutamia "Älä tee sitä!"-ohjeita lukuunottamatta olivat viestit oikein kivoja. :) Ehkäpä niistä voi joitain oikeasti hyödyntääkin.

Morsiamen piti myös kirjoittaa pienille kiville exiensä nimiä ja viskata järveen ne järveen. Vähän kuin hyvästit kaikille menneisyyden miehille. Lisäksi hän sai ystäviltään viikonlopun aikana erilaisia pieniä esineitä, jotka saattavat olla tarpeellisia avioliitossa.

Kävimme myös espanjalaisella brunssilla Surakan baarissa ja siellä meille pidettiin myös viininmaistelut. Maistelimme erilaisia cava-kuohuviinejä. Tämä olikin yllättävän hauska kokemus, ruoka ja viini oli hyvää ja esittelijä asiantunteva. Opimme siis paljon uutta cavojen herkullisesta maailmasta.


Morsian sai myös tallaisen yyber hienon lippiksen - ja sitähän oli pakko käyttää koko ajan.

Syönnin ja juonnin jälkeen lompsimme jäätelökioskin kautta takaisin mökille, jossa odotti morsiussauna. Teimme muutamia perinteisiä polttaritaikoja - kananmunia morsiamen hiuksiin hedelmällisyyttä tuomaan, jauhoja iholle, jotta leipä pysyisi talossa ja suolaa selkään, jotta vanha suola ei janottaisi. Morsian myös istui epämiellyttävässä havuista ja oksista kasatussa pesässä saunassa! :D En kyllä nyt muista mikä tuon perinteen ideana on. Mutta sitä, joka istuu seuraavana tuolle pesälle morsiamen jälkeen, kohtaa seuraavana avioliitto.

Saunottuamme alkoi morsian jo uhkaavasti sonnustautua oloasuun, jolloin kehotimme laittamaan vähän meikkiä naamaan ja bilevaatetta päälle. Tarkoituksena kun oli vielä suunnata tanssimaan  Joensuun yöelämään - olisi ollut ihan mahdoton ajatus, ettei tämän bilehilemorsiamen polttareissa olisi lähdetty juhlimaan. Tanssittua tulikin melkein pilkkuun asti ja hauskaa oli. Olimme varanneet yökerhosta oman pöydän ja skumppaa valmiiksi odottamaan, mikä oli morsiamesta kiva yllätys. Joensuun bailaajat olivat vain tainneet juhlia jo helatorstaina, sillä porukkaa ei liikkeellä juurikaan ollut. Se ei kuitenkaan haitannut polttarikansaa, sillä meillä oli mukavaa keskenämmekin. Yömyöhällä palasimme sitten grillin kautta mökille nukkumaan.

Kaikenkaikkiaan taisivat olla aika kivat polttarit. Niin morsiamella, kuin meillä muillakin oli mukavaa ja aurinkoinen sääkin suosi koko viikonlopun. Sunnuntaina ajeltiin sitten silmät ristissä takaisin pääkaupunkiseudulle tyytyväisinä onnistuneesta viikonlopusta. Voimme siis kahden muun kaason kanssa taputtaa itseämme olkapäälle ja valmistautua nyt jo kolmen viikon päässä häämöttäviin häihin - tulee varmasti ihan huippua!

Millaiset olisivat teidän unelmapolttarinne ja mitä olette itse ystävillenne polttareihin eksineet?

P.S. Myös minun sulhasellani sattui olemaan polttarit nyt samana viikonloppua - lystiä ei tainnut puuttua niistäkään kemuista. :)

tiistai 3. toukokuuta 2016

Häiden kukkaset

Ihanaa, kevät on tullut! Jotenkin sitä saa ihan uudenlaista boostia hääsuunnitteluihinkin, kun aurinko paistaa ja lämpöasteet ovat kohonneet jo lähemmäs kahtakymppiä. Ystäväni häihin on enää reilut kolme viikkoa aikaa, joten pian pääsen hääräilemään kaason roolissakin. :) ihana toukokuu tiedossa siis, toivottavasti sää pysyy näin kauniina loppukuuhun asti tuolla Itä-Suomessakin, jossa häitä vieteteään.

Mutta jos suunnataan nyt keväästä katse jo syksyyn, jossa ne omat häät häämöttävät, niin nyt tekisi mieli kirjoitella kukista. Ehkä tämä kevät toi kukkaset mieleen. 

Tässä kun häitä on suunniteltu jo jonkin aikaa, niin on mieleni kukkien suhteen ehtinyt vaihtua jo pari kertaa. Alunperin ajattelin, että haluaisin pöytäkukiksi, kaasojen kimppuihin ja bestmanien vieheisiin vain harsokukkaa, koska ne ovat yksinkertaisia ja hempeän kauniita. Mutta sitten, kun meillä vaihtui juhlatila maalaisromanttisesta vähän industrial-henkiseen, niin mietin, että sopivatko harsokukkakimput siihen mijööseen sittenkään? Voi olla, että sopivatkin, mutta punnitsen vielä vaihtoehtoja. Mutta kyllähän nuo harsokukat ovat nättejä!


Baby's breath bridesmaid bouquet wrapped in gold. @weddingchicks:  


 50 Mint Wedding Color Ideas You will Love | http://www.deerpearlflowers.com/mint-wedding-color-ideas/:


Meille ei joka tapauksessa ole todennäköisesti tulossa runsaita kukka-asetelmia pöytiin, vaan yksinkertaisia siroja kukkia pulloihin. Jotenkin ne ovat enemmän ehkä meidän tyylisiämme - ja lisäksi toki myös edullisempi vaihtoehto. Olen hommannut kultaisia ja mintunvihreitä pulloja, joissa näkisin ehkä esim. neilikkaa ja jotain vihreää, vaikkapa eucalyptusta, joka on minusta tosi nättiä. 


Eucalyptus



Morsiuskimpustani haluaisin runsaan ja rönsyilevän ja siinä saisi olla aika hempeitä sävyjä, kuten valkoista ja haalean vaaleanpunaista sekä vihreää. Yhtään en tiedä mitä kukkalajiketta siinä saisi olla, täytyy varmasti miettiä mitä on syyskuussa hyvin saatavilla.



Inspiraatiokuvat Pinterestistä

Olen alustavasti aiemmin sopinut häidemme kukista Kruunuhaassa sijaitsevan Kukkakauppa Madonnan kanssa, mutta eilen bongasin Kukkapalvelu Freesin, joka sattuu tekemään yhteistyötä juhlatilamme kanssa ja Freesin liike on juuri muuttamassa samalle kadullekin Wanhan Fabriikin kanssa. Olisi siis aika näppärää, kun he voisivat kävellen toimittaa kukat juhlapaikalle! Mutta odottelen nyt tarjousta vielä ensin. :) Palailen sitten asiaan.

Saa nähdä, että millaisiin kukkiin sitä lopulta päädymme. Lähetin floristille eilen tarjouspyynnön mukana kuvan mekostani, jotta hän voisi ehkä jo sanoakin minkätyyliset kukat sen kanssa kävisivät.

Pöytäkukkien ja minun kimppuni lisäksi tarvitaan ainakin heittokimppu, sulhasen viehe, bestmanien, isien, kaasojen ja äitien vieheet - kyllä, ajattelimme rintakukkia myös kaasoille ja äideille, jotta heilläkin kulkisivat kukat koko päivän mukana. Kaasojen kimput kun muuten jäävät pöydälle heti päivän alussa ja ovat mukana oikeastaan vain kirkossa.