Voihan nenä, miten onnellinen olo!

Voi tätä onnen määrää. Välillä sitä vain järjestelee häihin liittyviä asioita rutiininomaisesti, muttei muista pysähtyä miettimään sitä itse syytä mennä naimisiin ja järjestää häät. Viime viikonloppuna pysähdyin tätä miettimään, kun pitkästä aikaa oli viikonloppu vailla kiireitä ja suunnitelmia. Hääjärjestelytkin alkavat jo näin hyvissä ajoin olla sillä mallilla, ettei tarvitse "tuhlata" kesäviikonloppuja hääsuunnitteluissa ainakaan ihan kokonaan.

Menneenä viikonloppuna istuimme perjantaina töiden jälkeen mieheni kanssa parvekkeellamme auringonpaisteessa ja otimme lasit kylmää valkkaria. Juttelimme suhteestamme, haaveistamme ja odotuksistamme hääpäivän ja ennenkaikkea avioliiton suhteen. Pian alkoi sataa, mutta sen hetken kun aurinko paistoi ja viinilasillinen rentoutti kroppaa kiireisen viikon jälkeen, tuntui jotenkin älyttömän onnelliselta. Ajattelin, että kylläpä on ihanaa, että saan elää elämääni juuri tämän ihmisen kanssa. Että voi hitto, kun meillä on niin hauskaa yhdessä. Vaikka koko ajan tiedostan olevani todella onnekas ja etuoikeutettu saadessani mennä naimisiin valitsemani ihanan miehen kanssa, joka (jostain kummasta syystä) haluaa yhtälailla naimisiin minun kanssani, niin mielestäni on tärkeää välillä pysähtyä miettimään noita asioita, joita helposti pitäisi itsestään selvinä.

Emme tehneet viikonloppuna juurikaan mitään tähdellistä. Ulkoilimme, kävimme vanhempieni luona saunomassa ja porealtaassa poreilemassa ja rentouduimme elokuvia katsellen, emmekä miettineet juuri ollenkaan häitä. Niin mukavaa kuin häiden järjestely onkin, olen tosi tyytyväinen että olemme tehneet niin paljon etukäteen, ettei nyt kesällä tarvitse stressata mistään.  Silloin kun ei huvita suunnitella mitään, ei tarvitse. Voi tehdä jotain muuta mukavaa, kuten tarpoa raikkaassa sadeilmassa metsikössä yhdessä sen oman ukkelin ja koiran kanssa.

Kaksi turjaketta sunnuntain vietossa.

Viikonlopun kruunasi ihana pieni arkiromanttinen ele, kun mieheni palasi sunnuntain iltakävelyltä poimimansa luonnonkukkakimpun kanssa. Todella pieni vaivannäkö, jolla onnistui kuitenkin ilahduttamaan minua tosi paljon. :) Minusta nämä arkiset rakkaudenosoitukset ovat valtavan tärkeitä ja me muistammekin tosiamme arjessa monilla pienillä tavoilla jatkuvasti. Miehelläni on esimerkiksi tapana herätyskellonsa soidessa silitellä hiuksiani vähän aikaa, ennenkuin minun herätyskelloni soi, koska tietää että se on minusta maailman ihaninta. No joo, vähän lällyä ehkä, mutta niin huomaavaista häneltä. Ehkäpä nämä ovat niitä asioita, jotka pitävät suhteen sellaisena, että vielä mummonakin ajattelen olevani onnekas saadessani olla juuri tuon miekkosen vaimo.

Kuvan laatu on surkea, mutta ei se mitään. Itse kimppu on kuitenkin aika söpö!

Toinen onnellisuuden aiheuttaja ilmestyi Facebookin inbox-viesteihini tänä aamuna, kun rakas kanadalainen ystäväni, jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen, vahvisti tulonsa häihimme ja kertoi jo ostaneensa lentoliput! Ihan mieletöntä! Vaikka rakkaus jo yksin on riittävä syy mennä naimisiin, niin kyllä nämä tällaiset syyt ovat ehdottomia ykkösiä niiden hääjuhlien pitämiseen! ;) saa kaikki rakkaat ja tärkeät ihmiset saman katon alle! Niin mahtavaa saada paikalle ihmisiä niin kaukaa, kuin läheltäkin. Onko muille tulossa vieraita kauempaakin?

Vielä reilut kolme kuukautta häihin. Äkkiä se aika varmaan kuitenkin hujahtaa. Tulevana viikonloppuna tanssitaankin varmaan monia ihania juhannushäitä ympäri Suomen - Onnea niin hääpäivään, kuin arkeenkin kaikille juhannuksen hääpareille!

Häiden juomatarjoilu

Kun aloimme pohtia häitämme ja paikkaa, jossa niitä viettää, oli meillä halu löytää A-oikeudeton juhlatila, jonne voisimme itse hankkia mieluisemme viinit ja muut juomat. Listalla oli matkan varrella monia kivoja paikkoja, kuten Villa Vuosanta ja Villa Smeds, johon tuolloin päädyimmekin. Onneksi myös nykyinen juhlatilamme Vantaan Wanha Fabriikki on juhlatila, jonne saa viedä omat juomat ja valitsemansa cateringin ruoat.

Ravintolahäissä on omat ihanat puolensa ja helppoutensa, mutta viinien hinta usein nostaa kokonaiskustannuksia merkittävästi. Kaksi viinikaatoa ruokailulla per vieras kun on minusta yleensä liian vähän (monet juhlat järjestäneenä olen tämän todennut), kolme voisi olla sopiva määrä. Helsinkiläisten suht kalliiden ravintoloiden menuhintojen päälle olisivat viinit sadalle hengelle tosiaan saattaneet tulla melkoisen tyyriiksi.

Meillä oli kustannusyiden lisäksi mielessämme toinenkin syy sille, että halusimme etsiä paikan, jonne saisimme tuoda itse valitsemamme juomat. Nimittäin ollessamme kihlajaismatkalla Italiassa viime elokuussa vierailimme ja majoituimme ihanalla Toscanalaisella luomuviinitilalla. Pääsimme siellä maistelemaan todella hyviä, kielen mennessään vieviä valko- ja punaviinejä. Totesimmekin tuolloin viininmaistajaisissa, että näitä viinejä olisi ihanaa saada häihin. Suomessa ei kuitenkaan kyseisen tilan viinejä myydä, joten ravintoloissakaan tuskin olisi juuri niitä tarjolla.

Mielestämme olisi myös kiva tarina ja yksityiskohta häihimme, että tilaisuuden viinit ovat valikoituneet kihlajaismatkamme aikana. <3

Itse tilaus on vielä tekemättä, mutta teemme sen varmaan jo ensi viikolla. Täytyisi ensin miettiä tilausmäärät. Paljonkohan on sopiva määrä pulloja ruokailulle noin sadan hengen häihin?

Kun tehdään tilaus hyvissä ajoin, niin saadaan sitten pari pulloa juotavaksi jo kesällä ja tilan omistajan mukaan nyt on hyvä aika tilata, kun ei ole vielä liian kuumaa jolloin viinit säilyvät kuljetuksen ajan paremmin. Minimiaika olisi tilata noin kuukautta ennen häitä, sillä toimitusaika on noin viikon ja viinien tulisi kuljetuksen jälkeen saada "levätä" noin kaksi viikkoa, jolloin olisivat parempia tarjoiltaviksi, kuin heti kuljetuksen jälkeen.

Tämä yllä oleva otos on vähän ehkä epäimartelevasta kuvakulmasta otettu, mutta tuo hetki oli ihana. Kosinnasta oli tuolloin aikaa pari viikkoa. Istuimme juomassa tilan viiniä majoituksemme pihalla auringonlaskussa ja kävimme ensimmäisiä keskusteluja siitä, millaiset häät haluaisimme. Paljon muuta ei taidettu silloin vielä päättää, kuin että tätä viiniä siellä sitten juodaan!

Kannattaa siis mielestäni harkita vierailuja erilaisilla Eurooppalaisilla viinitiloilla häiden juomatarjoiluita silmällä pitäen. Toscanalaisten luomuviinien lisäksi voin ehdottomasti suositella Toscanaa (ja toki Italiaa muutenkin) lomakohteena. Jos kihlajais- tai häämatkan kohde on vielä päättämättä, niin yksi ehdottoman hyvä vaihtoehto Toscana todellakin on. Kannattaa vuokrata auto ja huristella ympäriinsä, vierailla viinitiloilla ja pysähtyä katselemaan maisemia yli valtavien viinirypälepeltojen. Tämä Buccia Neran viinitila oli ainakin mitä suloisin paikka. Viivyimme siellä vain kaksi yötä, vaikka maisemia olisi mielellään voinut katsella pitempäänkin.

Loput häiden juomatarjoilut, kuoharit, oluet, siiderit, limut sun muut täytynee meidän perinteisesti hakea tuolta lätäkön takaa. :) Ruokaviineiksi taidamme kuitenkin valita vain näitä kihlajaismatkan aarteita.

Kaikenlaista sekalaista häähöpinää

Päänupissa on viime aikoina pyörinyt jos jonkinmoisia ajatuksia ja ideoita häihin liittyen. Olen kuluttanut aikaani selaillen Pinterestistä erilaisia kukkakimppuja, koristeluideoita ja muita häiden yksityiskohtia. Häidemme teemavärit ovat olleet jo pitkään selvillä ja on ihanaa hakea inspiraatiota niihin sopivia koristeita selaillen. Olen tainnut ennenkin mainita, mutta häidemme teemaväreinä  ovat siis kulta ja mintun vihreä. :) Lisäksi suunnitteilla on liitutaulumaisia mustia yksityiskohtia. Minusta kulta ja musta sopivat kivasti syksyyn, kun taas minttu tuo raikkautta kokonaisuuteen. Pinterestin ihania inspiskuvia alla.

Kullansävy päätettiin jo ajat sitten ja olenkin hamstrannut pikkuhiljaa erilaisia kultaisia yksityiskohtia jo viime syksystä lähtien. Maalasimme esimerkiksi tori.fi:stä ostamamme taulukehykset kultaisiksi ja liimasimme lasiin liitutaulutapettia. Niistä tulee kivoja kylttejä somistamaan häätilaa. Tämä on ehkä kulunein idea ikinä, mutta edelleen viehättävää minua kovasti! :)

Omien hääkoristeiden - ja ohjelman suunnittelun lisäksi olen ollut taustatukena ystävälleni samoissa puuhissa, sillä olen yksi hänen kaasoistaan toukokuun lopussa vietettävissä häissä. Totesinkin hänelle, että nyt pitäisi varmaan malttaa olla ideoimatta omia häitä, onhan niihin aikaa monta kuukautta, kun taas ystäviemme häät ovat ihan nurkan takana ja siten paljon ajankohtaisemmat. He päättivätkin häistään melko lyhyellä varoitusajalla, joten nyt pitäisi varmasti paneutua avuksi heidän häihinsä täysillä. Tästäpä voisikin saada postausidean, voisin kirjoittaa omasta näkökulmastani mitä etuja ja haittoja on pitkästä hääsuunnitteluajasta, kun taas ystäväni voisi kertoa näkökulmiaan pikaisella aikataululla järjestetyistä häistä! Täytyypäs tuumailla!

On kyllä hauskaa, kun pääsee saman vuoden aikana olemaan osa sekä kevät - että syyshäitä. Niin erilaiset vuodenajat, molemmat omalla tavallaan tunnelmallisia. Lisäksi olen saanut kutsun ainakin yhden ystäväni häihin heinäkuulle. On todella häiden täyteinen vuosi tulossa!

Diamonds are a girl´s best friend!

Kerroin jo viime vuoden puolella tässä postauksessa siitä, että olimme laittaneet vihkisormukseni tilaukseen, mutta en ole sitten sen koomin tainnut palata asiaan, vaikka sormus on odotellut rasiassaan piilossa kotona jo jonkun tovin. Aihe on syyhynnyt sormissani kyllä, mutta en ole ehtinyt kirjoitella tästä vielä tarkemmin tähän mennessä.

Tilasimme pitkän vertailun ja pähkäilyn jälkeen sormukseni Malmin Korupajasta, kuten aiemmin jo mainitsinkin. Olimme liikkeellä alennusmyyntien aikaan, joten onnistuimme löytämään juuri etsimäni kaltaisen sormuksen hyvillä timanteilla, hyvällä hinta-laatusuhteella. Sormus laitettiin tilaukseen joulukuun alussa ja iloiseksi yllätykseksemme oli se valmis jo parin viikon kuluttua - innostuksemme tosin vaihtui pettymykseksi hyvin äkkiä.

Saatuani soiton korupajalta, että sormus on valmis, en malttanut tietenkään enempiä odotella, vaan huristelin paikan päälle noutamaan sormustani vielä samana iltana. Perillä kuitenkin huomasin, että sormuksessa oli käytetty aivan eri laatuisia ja kokoisia kiviä, kuin mistä oli sovittu. Seppä ei tuolloin ollut paikalla, eikä myyjälläkään ollut perillä siitä, mitä olin tilannut.

Olimme valinneet sormukseni timantit huolella harkiten, joten tiesin itse tasan mitä olin tilannut. Sormuksessa piti olla keskitimanttina n. 0,57ct kokoinen kivi, jonka väri G, Top Wesselton, puhtaus VVS1 ja keskitimantin ympärillä pieniä briljantteja ja samoin sormuksen rungossa molemmin puolin 7 kpl briljantteja. Jos jollekulle nämä speksit eivät kerro mitään, voi timanttitietouttaan kartuttaa  vaikkapa täällä http://www.timantit.com/. Timanttien hintaan vaikuttavat merkittävästi muun muassa niiden karaattikoko, hionnan laatu, sekä väri-ja puhtausluokitukset.

Siksipä olinkin tyrmistynyt, kun saamani sormuksen speksit olivat: keskitimantti 0,49ct, väri I, Top crystal, puhtaus SI. SI on lyhenne sanoista Small Inclusions, eli pieniä sulkeumia. Tämä puhtausluokitus tarkoittaa siis sitä, että timantissa on sulkeumia, jotka asiantuntija erottaa heti selkeästi katsoessaan luupilla, mutta paljaalla silmällä niitä ei välttämättä erota. VVS1 taas tarkoittaa Very Very Small Inclusions, joka on puhtausluokitukseltaan paljon parempi ja näin ollen huomattavasti arvokkaampi timantti - sulkeumia ei erota paljaalla silmällä mitenkään ja asiantuntijakin täytyy niitä luupin avulla etsiä, jotta ne huomaisi.

Huonompi laatuisen keskitimantin lisäksi tuon sormuksen runkoon oli laitettu molemmin puolin vain 5 pientä briljanttia, vaikka olimme tilanneet 7 kpl molemmin puolin - sormuksessa oli siis 4 timanttia sovittua vähemmän! Seppä vielä tilausvaiheessa sujautti sen sormuksen, jonka perusteella omani tilasimme, pussukkaan talteen malliksi minun sormustani varten... En tiedä miten silti onnistuttiin menemään vikaan.

Saamani sormus oli toki hyvin kaunis, mutta kuitenkin muuta kuin mitä olimme tilanneet. En ottanut sormusta vastaan, vaan sanoin palaavani takaisin keskustelemaan sepän kanssa, kunhan hän olisi paikalla. Harmitti, että sormus oli tehty huolimattomasti ja mietityttämään jäi silloin, että yritettiinkö asiakasta höynäyttää voiton maksimoimiseksi, vai oliko kyseessä puhdas vahinko. Valveutumattomampi tai timantteihin vähemmän perehtynyt asiakas kun olisi saattanut tyytyä tuohon sormukseen, jolloin olisi maksanut siitä aivan ylihinnan, vaikka pointtina oli juuri saada laadukkaita kiviä edullisemmalla hinnalla.

Kannustan muitakin sormus-ja timanttikaupoilla pyöriviä perhetymään kunnolla timantteihin ja muihin korumateriaaleihin ennen shoppailemaan lähtöä ja varsinkin ennen ostopäätöstä. Näin ei tule viilatuksi linssiin ja tietää tarkasti mitä kannattaa mistäkin maksaa. Olisi kurjaa maksaa kallis hinta sormuksesta, joka olisi oikeasti arvoltaan huomattavasti heikompi.

No mutta, minä palasin sitten mieli matalana kotiin spekuloimaan asiaa mieheni kanssa. Ihmettelimme, miten on mahdollista, että sormuksessa oli tosiaan käytetty niin vääriä kiviä ja sovimme, että menemme yhdessä takaisin muutaman päivän päästä.

Kun sitten tulimme takaisin liikkeeseen, oli sormuksen valmistanutta seppää jo briiffattu tapauksestamme etukäteen ja hän olikin meitä ystävällisesti vastassa. Hän kovasti pahoitteli tapahtunutta ja kertoi, että ei ollut saanut näitä tarkkoja speksejä tilaamistamme timanteista. Sormuksen siis valmisti eri seppä, kuin joka otti tilauksen vastaan. Reklamaatiomme hoidettiin erittäin ammattimaisesti ja palvelu oli oikein hyvää. Sovimme uuden sormuksen valmistamisesta ja saimme vielä pienen tuotteen hyvitykseksi kaupan päälle. Vierailusta jäi hyvä fiilis ja luotin, että tällä kertaa sormus olisi mitä pitääkin, vaikka edelleen hiukan mietityttää, että miten ensimmäisen version kanssa onnistuttiin koheltamaan niin kovasti.

Uusi sormus valmistui vajaassa parissa kuukaudessa, sillä tilaamaani keskitimanttia ei heti löytynyt. Tästäkin asiasta seppä laittoi väliaikatietoja ja piti näin asiakkaan informoituna siitä, missä mennään. Timantissa on cushion-hionta, joka ei ole niin suosittu, kuin esim. prinsessa-tai briljanttihionta, joten varmaan siksikin sitä ei niin nopeasti löytynyt. Tästäkin syystä uskoin, että nyt sormukseen todella etsitään sellainen kivi, jonka olimme valinneet. Peukku siis Malmin Korupajalle siitä, että asiakaspalautteemme otettiin asiallisesti vastaan, virhettä pahoiteltiin ja asia korjattiin. Missään vaiheessa ei syytetty asiakasta, vaan myönsivät oitis oman mokansa. Asiallista toimintaa!

Ja lopulta lopputulos olikin aivan upea! Olen todella tyytyväinen sormukseen ja samoin on mieheni, jolle myös oli hyvin tärkeää että sormus on suomalaista käsityötä ja huolella valittu. Vihkisormus kuitenkin toivottavasti kulkee mukana joka päivä koko loppuelämän ajan. Tästä syystä koimme, että tämä on asia, johon mielellään panostaa.

Ainoa "ongelma" sormuksessani on se, että se on sittenkin minulle hiukan liian iso ja se on vietävä pienennettäväksi vielä ennen häitä. Taidan tehdä sen samalla, kun vien sormukseni kaiverrettavaksi.

Siinäpä se! Miten minun kädet näyttävät noin karkeilta? :D pitäisi varmaan muistaa rasvata vähän useammin.

Mitäs pidätte sormuksesta? Onko liian bling bling vai myös teidän mieleinen?

Vielä pitäisi malttaa syyskuuhun asti - 164 päivää - että sormusta saa käyttää.

Hääkuulumisia pitkästä aikaa

Nyt en edes ala selitellä, että miksi tämä morsmaikku ei ole näpytellyt postauksia aikoihin. Syynä ei lainkaan ole  innostuksen, vaan ajan puute. On ollut ihan mahdoton kiire niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Taas kerran. Mutta tänään tekee mieli kirjoittaa ja vihdoin kun tuntuu olevan vähän ylimääräistä aikaakin, niin päätin herättää henkiin tämän jo vähän unholaan jääneen blogini.

Hääsuunnittelut ovat edistyneet vallan mallikkaasti ja To do-lista on lyhentynyt kiitettävästi. Näin 7 kuukautta ennen häitä hoidettuna on jo muun muassa seuraavaa:

- Vihkikirkko (Helsingin tuomiokirkko)

- Juhlatila (Villa Smeds. EDIT! Vantaan Wanha Fabriikki)

- Morsiamen mekko

- Sulhasen puku (tästä pitää kertoa!)

- kaasojen mekot (ne on ihanat, pitää esitellä teille muillekin!)

- sovittu kukista kukkakaupan kanssa

- majoituskiintiö varattu vieraille ainakin yhdestä hotellista

- teemavärit valittu ja niiden mukaisia koristeitakin jo vähän askarreltu

- bussikuljetukset kirkolta juhlapaikalle

- valokuvaaja ja videokuvaaja sovittu

- dj varattu (ihan huippu pätevän ja mukavan tuntuinen tyyppi!)

- vieraslistaa muotoiltu ja Save the date-kortit lähetetty

- minun sormukseni tilattu ja mutkien kautta päästy sen kanssa myös voittoon, eli lopulta oikeanlainen ja upea sormus saatu (tästä riittäisikin kirjoitettavaa)

Vaikka taputan itseäni olkapäälle siitä, miten ahkerasti olen asioita hyvissä ajoin hoitanut, niin kyllä paljon on vielä tekemistä edessä. Haluamme olla mahdollisimman valmiita hääjärjestelyiden kanssa ennen kesää, jotta silloin ei tarvitsisi stressata, vaan voisi keskittyä kesästä nauttimiseen. Se ei kuitenkaan ole Suomessa liian pitkä vuodenaika. Jos isoimmat kuviot saisi lukkoon lyötyä mahdollisimman pian, niin olisi hyvä. Tosin kyllä sitä häähulabaloota varmasti piisaa kesällekin loppujen lopuksi!

Häihin, tosin ei omiimme, liittyen on tiedossa muutakin mukavaa. Ystävämme päättivät muutama viikko sitten viettää omia häitään jo toukokuun lopulla ja viime sunnuntaina sain kunnian tulla myös kaasoksi! Nyt onkin keväällä sitten luvassa omien hääjärjestelyiden lisäksi myös ystävän häävalmisteluissa auttaminen ja tietenkin se monelle kaasolle tärkein tehtävä, polttareiden järjestäminen! :)  Onneksi en kuitenkaan ole kaason tehtävässä yksin, vaan kanssani häärivät myös morsiamen sisko ja toinen ystävämme. Huippua!

Tästä tulee ihana rakkauden täyteinen vuosi! Näiden ystäviemme keväthäiden lisäksi pääsen vierailemaan ainakin yhden kaveripariskunnan häissä Lappeenrannassa - Muista päivämäärä-kortti tipahti jo postissa. Syksyllä sitten vielä omat häät tiedossa, joten juhlia riittää melkein kaikille vuodenajoille. <3

Seuraavaksi taidan tarinoida teille sulhoni pukuvalinnasta.

Hääpukujen laaja valikoima

Hassua, että kihlautumisestamme on aikaa vasta vaivaiset kolme kuukautta ja meillä on jo mm. häiden juhlapaikka ja kirkko varattuna - sekä myös minun hääpukuni! Varasin sen itseasiassa jo kuukausi sitten. En ollut vielä liikenteessä sillä tarkoituksella, että mekon pitäisi silloin löytyä, vaan halusin mennä sovittelemaan hääpukuja, jotta näkisin millaisia sitä oikein on olemassa ja minkä malliset omalle kropalleni sopivat. Mutta niin vaan yllättäen kuitenkin löytyi se täydellinen kappale, joten mitäpä sitä sitten empimään?

Jo ennen pukujen sovittelua olin tottakai tutustunut vaihtoehtoihin ja pinnalla oleviin hääpukutrendeihin mm. Pinterestin kautta. Ja siellähän sitä ihasteltavaa riittää! Olin myös tutkinut eri morsiusliikkeiden pukuvalikoimaa netistä ja tehnyt alustavia ideoita siitä, millaisia pukuja haluaisin kokeilla.

Ensimmäiseksi ihastelin kovasti pitkähihaisia´, pitsisiä ja avoselkäisiä pukuja ja ajattelin, että sellainen sopisi ihanasti syyshäihin, varsinkin jos sattuisi koleampi sää.

Tällaisia hihoja katselin Pinterestistä. Superkauniita!

Hääpukumalleja on olemassa ihan älyttömästi erilaisia ja varsinkin Pinterestiä selaillessa meinasi tulla fiilis, että menee nuppi ihan sekaisin. :D On klassisia A-linjaisia, merenneitomallisia, puolimerenneitomallisia, lyhyitä, pitkiä, kaksiosaisia, laahuksellisia, laahuksettomia, pitsisiä, taftisia, koristeellisia, pelkistettyjä, olkaimettomia, olkaimellisia... Huh! Sieltä valtavan valikoiman joukosta pitäisi vain osata päättää, millaisen itselleen haluaa. Koska valikoimaa on niin huikean paljon, löytyy varmasti joka kropalle sopiva mekko! Olen kuullut morsiamien sanovan, että ovat varmoja ettei itselle löydy kaunista häämekkoa, mutta uskonpa että näin ei ole, sillä ammattitaitoinen asiantuntija osaa kyllä kertoa millainen mekko millekin vartalotyypille sopii. :)

Alla nättejä eri mallisia mekkoja Pinterestin syövereistä.

Kun lähdin itse sovittelemaan pukuja ei minulle ollut ollenkaan selvää millaisen puvun ja mistä haluaisin, oli vain muutamia ideoita. Piti vain kokeilla useita erilaisia, jotta tiesi mikä näyttää minun päälläni hyvältä ja millainen materiaali ja tyyli silmääni miellyttää. Lopulta päädyin kuitenkin pukuun, jollaista en ollut ihan alunperin ajatellut. En päätynyt pitkähihaiseen. Kannattaa siis avoimin mielin kokeilla sellaisiakin vaihtoehtoja, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Saattaakin nimittäin istua täydellisesti päälle ja näyttää mielettömän hyvältä! Kuten äsken mainitsin, asiantuntevia myyjiä kannattaa myös kuunnella. :)

Kävin kokeilemassa pukuja kivijalkaliikkeissä, sekä myös käytettyjen pukujen myymälässä. Olisin oikein hyvin voinut ostaa itselleni käytetyn puvun ja ajattelinkin näin tekeväni. Olisihan se ollut järkevää ja edullisempaa. Kierrätys kunniaan! Puvut ovat yleensä vain kerran käytettyjä, pesetettyjä ja ihan uuden veroisia, mutta paljon halvempia. Kannattaa tsekata esimerkiski Helsingin Love Birdsin valikoima. Itse löysin sieltä vaikka miten monia upeita vaihtoehtoja. Myös esim. Facebookin hääkirppareilla ja muilla nettikirppareilla on paljon kauniita käytettyjä pukuja myynnissä. Ensivuoden morsiamien kannattaakin olla nyt liikkeellä, kun menneen kesän morsiamet myyvät nyt pukujaan!

Oma pukuni ei sitten kuitenkaan löytynyt käytettyjen joukosta, vaan päädyin ostamaan sen eräästä kivijalkaliikkeestä. Kun tuli niin upea vastaan, en voinut päästää sitä käsistäni. Se päällä tuli sellainen olo, että juuri tämä mekko päälläni haluan astella alttarille ja tanssia häätanssini ensi syksynä.

Lisää omista sovituskokemuksistani seuraavassa postauksessa!

Purnukat hääkoristeina

Keksin jo ennen juhlatilan tai kirkon varaamista, että alan kerätä lasipurkkeja talteen, koska niitä voisi koristella ja käyttää häissä kivoina maljakoina ja kynttiläkuppeina. Ja ovat edullisiakin! Ne sopisivat hyvin yhteen myös muiden koristeiden kanssa, olivatpa ne muut koristeet sitten melkein millaisia tahansa.

Pian huomasin, etten ollut ainoa, joka oli keksinyt saman idean - taisi olla oikea hitti käyttää purnukoita hääkattauksen ja juhlatilan koristeina menneenä kesänä, ainakin siitä päätellen paljonko niitä oli myynnissä kesän jälkeen hääkirppareilla. :D Mutta eipä se mitään haitannut, minustakin ne ovat tosi nättejä ja haluan edelleen hyödyntää niitä häisäämme, vaikka ei se niin uniikki idea ollutkaan. Sitä paitsi näin pystyin saamaan jo valmiiksi koristeltuja purkkeja!

Hamstrasinkin häähöyryissäni purkkeja jo nyt valmiiksi kirpputorilta, koska olivat niin nättejä. Olen ajatellut, että pöytäkukat laitettaisiin niihin ja käyttäisimme niitä tosiaan myös kynttiläkippoina. Testasinkin kynttiläkippo-ideaa tänään kelluvilla kynttilöillä ja alla muutamia kuvia kirpparilta osamistani purkeista kokeilussa. Näissä purkeissa oleva juuttinaru saattaa tosin vaihtua joksikin toiseksi nauhaksi, ehkä kultaiseksi, mutta kauniita ovat mielestäni näinkin.

Ostin myös pari viikkoa sitten itselleni kimpun harsokukkia, koska ne ovat mielestäni nättejä yksistään ja halusin samalla testata miltä ne näyttäisivät lasipurkissa. Näissä kuvissa kyseinen kimppu on jo ihan lakastunut ja se lensikin roskiin heti kuvien ottamisen jälkeen. Idean näistä kuitenkin näkee ja mielessäni valkoiset yksinkertaiset kimput yhdistettynä lasisiin pitsein koristelluin tuikkukuppeihin näyttäisivät nätiltä rinnakkain pöydässä. Mitä olette mieltä?

Häissä harsokukkakimput saisivat näyttää enemmänkin seuraavanlaisilta (nämä kukat on Pinterestistä poimittu). Yllä oleva kimppu on aikamoinen hatsikka!

Tämä on minusta ihana idea! Nätit, katossa roikkuvat kukkapurkit.

Olen tuumaillut, että purkkien alaosan voisi myös maalata kultaiseksi. Ideaa pitää ainakin testata! Alla inspistä Pinterestistä.

Tällaisia ideointeja täällä siis. Aikaahan häihin on vielä ihan älyttömästi, melkein 11 kuukautta, joten mieli voi koristeiden suhteen muuttua vielä vaikka kuinka. Luulen kyllä, että nämä kipposet päätyvät juhatilaa koristamaan joka tapauksessa.

Lisää koristehöpinää on varmasti luvassa, sen verran on ideoita mielessä.

Hyvää viikonloppua!

Missä me tahdomme sanoa “Tahdon!”

Vihkipaikkavaihtoehtojahan on olemassa paljon. Vihkiminen voi tapahtua maistraatissa, kirkossa, kappelissa, puutarhassa tai vaikkapa häiden juhlatilassa! Missä nyt kukakin kokee olevan itselle sopivin paikka. Itse olen kai aina ajatellut meneväni naimisiin kirkossa, vaikka en hengellinen ihminen noin muuten olekaan. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä se vain jotenkin on tuntunut perinteiseltä ja kauniilta ajatukselta ja ovathan useat kirkot myös erittäin kauniita rakennuksia.

Kun tämä asia sitten tuli itsellemme ajankohtaiseksi pohdiskelimme erilaisia vaihtoehtoja. Ajatus ulkoilmavihkimisestä tuntui mukavalta ja kätevältä, mutta kun häiden ajankohta lyötiin lukkoon syyskuulle, niin ajattelimme että siihen vuodenaikaan ei vihkiminen pihalla ehkä olekaan niin mainio ajatus. Tosin jos sattuisi tämän syksyn kaltainen lämmin ja aurinkoinen päivä, niin siinä tapauksessa why not! Päätimme kuitenkin olla ottamatta riskiä sateen tai viileän kelin suhteen ja alkaa katselemaan Villa Smedsistä kohtuullisen etäisyyden päässä olevia kirkkoja. Pyhän Laurin kirkko Vantaalla (taitaa olla Suomen suosituin vihkikirkko), joka on todella kaunis kivinen kirkko, oli ensimmäinen johon ihastuimme. Päätimme, että yritämme saada vihkiajan sieltä, mutta huonosti kävi. Emme ehtineet edes hakea vihkiaikaa, kun huomasimme että kirkko menee remonttiin juuri sen viikon alussa, kun meillä on häät – miten huono tuuri! Eipä auttanut muu, kuin alkaa etsiä seuraavaa vaihtoehtoa.

Pyhän Laurin kirkko (kuvat googlesta)

Leikittelimme ajatuksella  Helsingin Tuomiokirkosta, koska onhan se älyttömän kaunis ja legendaarinen kirkko. En tosin usko, että vihkiaikoja olisi ollut enää ensi vuodelle vapaanakaan, lienee nimittäin aika suosittu kirkko. Totesimme myös, että se on vähän turhan kaukana Villa Smedsistä, emmekä oikeastaan sitä vakavissamme lopulta miettineetkään.

Sitten meille vinkattiin Vantaan Seutulassa sijaitsevasta Seutulan kappelista, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Pikainen googlailu osoitti, että kappeli oli mitä suloisimman näköinen ja vieläpä ihanalla sijainnilla, peltojen ja metsän ympäröimänä. Se näytti ihanasti yhteensopivalta varaamamme juhlapaikan kanssa (molemmat punaisia puurakennuksia maalaismaisemissa), joten senkin puolesta Seutulan kappeli tuntui hyvältä vaihtoehdolta. 

Suuntasimmekin sitten parin päivän päästä koiramme kanssa lenkkeilemään Seutulan kappelin lähistölle ja samalla vilkuilemaan, miltä kappeli näyttää livenä. Ja sehän oli juuri niin söpö, kuin kuvissakin! Sisälle asti emme tuolloin vielä päässeet, mutta teimme kuitenkin vihkiaikavarauksen hääpäivällemme. Se on muuten klo 14:00. Varausta tehdessämme meille kerrottiin pian järjestettävistä Seutulan kappelin iltamista, jotka järjestettäisiin kappelin 90-vuotis synttäreiden kunniaksi. Siispä laitoimme kalenteriin merkinnän kyseisen lauantain kohdalle ja pari viikkoa sitten kävimme iltamissa kuuntelemassa kaunista musiikkia ja kappelin historiaa. Ilta oli itseasiassa tosi mielenkiintoinen ja samalla pääsimme näkemään kappelin sisältä ja kuulemaan miltä musiikki sen sisällä soitettuna kuulostaa.

Seutulan kappeli on pieni ja intiimi, hyvin pelkistetty kappeli. Sinne mahtuu maksimissaan n.120 vierasta, joka onkin suurin piirtein sen verran, kuin kutsuvieraslistallamme on porukkaa. Kaikkien pyllyt siis toivottavasti mahtuvat penkkeihin, kun meidät vihitään. Alttarille on ovelta vain muutama askel, joten ei tarvitse jännätä pitkää käytävää, että kompastuuko sitä mekkonsa helmaan (olen kyllä sellainen sählä, että varmaan kompastun, vaikka vain seisoisin valmiina alttarilla) tai pyörtyykö alttarille tytärtään taluttava isä kesken matkan. Sulhasenkaan ei tarvitse hikoilla alttarilla, kuin pieni hetki, kun morsian on jo perillä. En muuten tiedä miksi en kaivanut kameraani esille ja ottanut kuvia kappelista, kun siellä kävimme! Nämä kuvat ovat googlesta löydettyjä.

Seutulan kappeli (kuva googlesta)

Tykkäsimme kappelista myös siksi, että se ei ole niin ”kirkkomainen”, vaan sellainen kodikas tila.  Ehkä siis onni onnettomuudessa, että Pyhän Laurin kirkko ei ollut saatavilla ja löysimme tämän enemmän meidän näköisemme vihkipaikan. Että jos joku muukin pääkaupunkiseudulla kaipailee pientä ja vähän vaatimattomampaa vihkikappelia, niin tässä oiva vaihtoehto! Matkaa Seutulan kappelista Villa Smedsiin on noin 9 km ja matka tulaan taittamaan hääpäivänä vieraille varatulla bussikyydillä. Hääpari itse tosin matkannee jonkinlaisella hääautolla. Pitäisikin alkaa tutkia millaisia vaihtoehtoja sitä on saatavilla ja millainen biili olisi meistä paras. Vinkkejä, mistä kannattaisi katsella?

Missä teillä muilla on vihkiminen tiedossa ja mitä olette mieltä meidän valinnastamme? :)